Synnyin Ruotsissa, vietin lapsuuteni Suomessa; ensin Haagassa ja sitten Karakalliossa Espoossa, kesät aina (ja edelleen) Kuhmoisten Haukkasalossa. Murrosiän riemut koin Brasiliassa perheeni kanssa. Reilu vuosi Etelän ristin alla jätti lähtemättömän vaikutuksen; kaipuun lämpöön, väreihin, rytmiin - elämän janon.

Vaihto-oppilasvuosi USAssa oli karumpi kokemus. 16-vuotiaana lähtö maailmalle ei ole helppo juttu, opettavainen toki.

Lukio, opiskelu, työ, avioliitto ja kaksikielinen perhe olivat avaimeni aikuisuuteen. Vuosi läntisessä naapurimaassa oman perheen kanssa avasi silmät pohjoismaiselle erilaisuudelle: länsinaapurin hyvinvointimalli näyttäytyi sisältäpäin vivahteikkaasti erilaiselta.

Mitä olen elämässäni eri kulttuureistakin oppinut on tämä: Ihminen, kukin meistä, haluaa tulla rakastetuksi ja arvostetuksi omana itsenään. Ihminen tarvitsee rakkautta – sen saamista ja sen antamista. Ja kunnioitusta, uskoa toisen ihmisen hyvyyteen ja haluun kasvaa paremmaksi.